Mansikkalaatikon mörkki

Kotimaisia mansikoita, sanoivat... 

 

 

Mansikoiden joukkoon pääsi touhuamaan eräs kirpputoreilta mukaan tarttunut vieraslaji.

 

 

Kyseessä on pieni pokémon Mesprit. Mesprit yhdessä kaveriensa Azelfin ja Uxien kanssa on neljännen sukupolven pokémoneja. En niiden aikaan enää seurannut animaatiota, mutta pelasin käsikonsolilla, joten sitä kautta tuttu hahmo.    

 

 

Mesprit on tarumainen meediotyypin (psychic) pokémon, joka uinuu Totuuden järven (Verity Lake) pohjassa. Mespritin kerrotaan opettaneen tunteet ihmiskunnalle. Legendan mukaan ihmiset oppivat kokemaan elämän ilot ja surut, kun he näkivät Mespritin hengen liikkuvan järven pinnan päällä.

 

 

Vaikken varsinaisesti kerääkään pokémon-hahmoja, ei minulla olisi mitään sitä vastaan, että vielä joskus tulisi vastaan myös Azelf ja Uxie vastaavanlaisina figuureina.    

 

 

 

Suurilla meediokyvyillään Mesprit vohki mansikat ja vajoaa niiden kanssa nyt takaisin järven pohjaan...  



Kokoelmakuvissa My Little Pony G2

Kokoelmakuvien ottaminen etenee sen verran, että olen kuvannut osan G2-poneistani. Keskeneräisen kokoelmasivun näkee tästä linkistä. Olen nyt kuvannut kolme ensimmäistä julkaisuvuotta (1997 - 1999).

 

Kuvattavaksi ovat ehtineet mm. vuoden 1999 prinsessaponit: 

 

Kuvaan ponit ryhmiteltyinä julkaisuvuoden ja sarjan mukaan, siten kuin My Little Wiki on ne listannut. Ryhmäkuvien lisäksi minulla on myös yksittäiskuvat kustakin ponista/setistä, en vain ole vielä ehtinyt ladata niitä tänne blogiin. 

G2-ponit ovat minusta erityisen kivoja silloin, kun niillä on  tallessa omat tarvikkeensa. Tämän sukupolven poneilla niitä tarvikkeita nimittäin on vaikka minkälaisia... Sain sekä itse ostin lapsena melko paljon G2 poneja ja pidin onneksi huolta myös tarvikkeista. Uskoin pitkään, että G2-keräilyni on keräilty, koska olen harvoin kiinnostunut kirpputoreilla myytävistä tarvikkeensa kadottaneista poneista.  Netistä on onneksi löytynyt joitain ihan kokonaisia settejä ja niiden myötä on taas kasvanut into löytää vielä lisää. Minulla on eniten poneja kolmannelta (1999) ja etenkin neljänneltä vuodelta (2000), muilta vuosilta vähemmän. Ponimäärältään G2 ei ole suurin sukupolveni, mutta tarvikkeiden ja tunnearvon takia se on ponilaumani sukupolvi, josta olen eniten ylpeä.  

(Princess Silver Swirlillä muuten ON väärä kampa aiemmin ottamissani kuvissa. Löysin onneksi omista ponitavaroistani oikean kamman, se on päätynyt minulle jonkin aiemman sekalaisen ponilotin mukana. Selkeästi hyödyllistä käydä joskus läpi tavaroitaan...)  

Kukka ja Topi

 

Kesän kirpputorilöytöjä olisi muutama muukin esiteltäväksi, mutta kuvasin nyt näitä kahta otusta:  

 

 

Varmaan tunnistattekin hahmot. Haisunäätä on Bambi-animaation Kukka. Ketunpentu on  Topi ja Tessu -elokuvan Topi. Koetan pitää Disney-aiheisen keräilyn vähäisenä, mutta nämä hahmot ovat erityisen mieluiset. Bambin ja Kukan ensitapaaminen on suosikkikohtaukseni Bambista, koska Kukka on niin suloinen. En löytänyt kohtausta Youtubesta suomeksi, tässä englanniksi:

 

 

Topin hahmosta pidän, mutta Topi ja Tessu -elokuva ei ole suosikkejani. Siitä jäi minulle aikoinaan ankea ja surullinen mielikuva, paljon ankeampi ja surullisempi kuin Bambista. Ei ehkä ihme, koska Bambista minulla tulee mieleen kukkakedolla kikatteleva haisunäätä, mutta Topista ja Tessusta minulle on jäänyt parhaiten mieleen tämä kohtaus:

 

 

Jotta meillä kaikilla olisi varmasti paha mieli... Joo. Takaisin lelujen pariin, lelut tekevät iloiseksi.

 

 

Topi on Bullylandin figuuri. Kukan alkuperää en tiedä, jalkapohjissa lukee vain © Disney ja China YL. Samassa kirppispussukassa sen kanssa oli 90-luvun leluhahmoja, joten mahdollisesti myös Kukka on 90-luvulta. Pussi maksoi 3 euroa.     

 

 

Myös Topi olisi ollut eräässä sekalaisessa pussukassa, mutta myyjä suostui myymään sen erikseen, kun tarjosin euron. Koetan kirpputoreilla käännellä ja katsella lelupussukat huolella. Joskus se onneksi kannattaa.

 

 

Kummallakin on maaleissa kulumaa. Ajattelin, että voisin joskus korjata maaleja.

 

 

Kukan toista jalkaa ja käsiä pystyy vähän liikuttamaan ja päätä kääntämään.

 

Olisi ollut mukava kuvata ulkona, mutta kuviopaperi sai nyt riittää taustaksi.

 

Vielä yksi kuva: Hei me nuuhkitaan.